Aikakirjat

Esihistoriallisella kaudella, ennen Aikakirjojen alkua, Tero Pulkkinen ja Jouni Kotkavuori tapaavat ja alkavat musisoida yhdessä, ensin akustiselta pohjalta, sitten sähköisessä Lokki-yhtyeessä, sitten taas duona. 90-luvun jälkipuolella keikkaillaan tiuhaan irkkukuppiloissa ja pizzerioiden nurkissa Pate&Tico-nimellä. Keltti- ja pop-biisien seassa testaillaan omiakin lauluja.

Samaan aikaan toisaalla Jan Hohenthal perustaa Sunrise-duon ystävänsä Samu Haberin kanssa. Sami Heinäsen tullessa mukaan bändi kasvaa sähköiseksi ja nimi Sunrise Avenueksi. Sami suunnittelee logon, jota bändi käyttää noustessaan maailmanmaineeseen. Mutta se on jo toinen tarina. Ennen sen alkua Janne ja Sami päättävät jättää Sunrise Avenuen. Pienemmät ja pimeämmät polut kutsuvat.

Päättymättömän kapakkakiertueen nuuduttama Pate&Tico-duo on noihin aikoihin liittynyt osaksi Tom&Tomatos-orkesteria. Pian mukaan tulee myös armoitettu viulunsoittaja ja mestaritrubaduuri Petri Hohenthal. Tomatos ei nouse siivilleen, mutta Petri vie porukan vastikään perustetun Helsingin laulelman ystävät ry. HELYn lauluiltaan. Siitä Aikakirjat alkavat.

Aikakirjat

2003: Tom&Tomatos esiintyy laulelmayhdistys HELYn trubaduuritreffeillä Arena-kahvilassa Helsingin Hakaniemessä. Tomatos-viulisti Petri Hohenthalin poika Jan pyörii samoissa kuvioissa. Kun Tom&Tomatos joutuu perumaan keikkansa Fiskarsin Folk Festivaaleille, syntyy ajatus lähteä sinne Teron ja Jounin Pate&Tico-duolla, jota Jannen kontrabasso ja laulu vahvistaisi. Reissu jää, mutta ajatus yhdessä soittamisesta ei. Kolmikko alkaa soitella pannuhuoneella Helsingin Lehtisaaressa. Heti ensiesiintyminen Banderin-nimellä syyskuussa Arena-ravintolassa päätyy HELYn lauluillasta kuvattuun tv-ohjelmaan. Toinen keikka on loppuunmyydyssä Arena-teatterissa, ja viimeisen kerran vedetään triona marraskuussa Kallion Pub Ysipallossa Pekka Pohjolan ja Jukka Tolosen esityksen jälkeen. Kuuntelemassa on myös Sami Heinänen; Janne on maininnut vanhan Sunrise Avenue -kaverinsa olevan kiinnostunut mukaan tulemisesta. Pidetään Metrofolkin perustava kokous, nimi tosin lyödään lukkoon vähän myöhemmin.

Samaan aikaan toisaalla Aapo Kotkavuori ja Sakari Kiilavuori perustavat kavereittensa kanssa rock-yhtyeen, joka vahvistimen takana lukevan tekstin mukaisesti nimetään Shock Hazardiksi. Sähköiskun uhka onkin todellinen ajoittain veden vallassa olevalla Pannuhuoneella – aiemmin jo mainitulla, Helsingin Lehtisaaressa. Bändissä Aapo ja Sakke vaihtavat saksofonin ja sellon, joiden soittoa ovat klassisesti opiskelleet, sähköbassoon ja -kitaraan.

2004: Ensiesiintymisessään Helyn klubilla Hämeentiellä helmikuussa kvartetiksi kasvanut Metrofolk säestää Petri Hohenthalia. Keväämmällä tehdään vielä keikka Kulttuuriarena Gloriassa, pääesiintyjänä on Kari Peitsamo. Ensimmäinen täysimittainen keikka on kotipesä Arenassa, vierailevana esiintyjänä Petri Hohenthal viuluineen. Tästä esityksestä otetaan myöhemmin loppu Laula vaan Trubaduuriin Petrin ”Trubaduurin tarinoita”-levylle. Keväällä aloitetaan äänityssessiot Lehtisaaren pannuhuoneella vakaana aikomuksena saada piankin aikaiseksi levy. Muista keikoista kannattaa mainita esiintymiset elokuun helteessä Espan lavalla sekä suomalaisten ja ruotsalaisten trubaduurien kohtaamisessa Hanasaaren kulttuurikeskuksessa, jossa pääesiintyjänä on jo vaivainen Juice Leskinen.

2005: Metrofolkin kummisetä Petri Hohenthal kuolee aivan liian varhain. Vain pari viikkoa ennen kuin keuhkosyöpä vie mestaritrubaduurin, hän tekee viimeisen levytyksensä Karamellivuoren balladin Metrofolkin säestyksellä. Keikkailu jää vähiin, Arenassa sentään heitetään täyspitkä keikka elokuussa. Vuoden valopilkuksi jää ensimmäisen levytyksen ilmestyminen Helsingin laulelman ystävien Aitoja helyjä -kokoomalevyn avausraitana. Konepohjalle tehty Minä ja sinä pidetään meidät lämpiminä herättää ahdaskatseisemmissa laulelmapiireissä paheksuntaa levyn kokoajia kohtaan. Rohkeasti kuitenkin yhdistyksen puheenjohtaja Roland Koppatz ja sihteeri Matti Seppänen soittavat juuri tuota raitaa levyhankkeesta tehdyssä radio-ohjelmassakin.

2006: Äänitetään Petri Hohenthalin toiveesta hänen 40-vuotistaiteilijajuhlaansa alkuaan tehty Laula vaan, Trubaduuri mestaritrubaduurin viimeiset äänitykset sisältävälle levylle Trubaduurin tarinoita. Se julkaistaan loppuunmyydyssä Arena-teatterin muistokonsertissa. Tämän keikan lisäksi Metrofolk soittaa mm. Folklandia-risteilyllä, Järvenpää-talossa, Folkrock-illassa Kari Pyrhönen Bandin kanssa ja Helsinki-päivän tapahtumassa Kulttuuritehdas Korjaamolla. Kesällä Janne vuokraa Pitäjänmäeltä huoneen ja rakentaa sinne studion, jossa aletaan tehdä äänityksiä pitkäsoittoa varten.

2007: Keväällä soitetaan Cafe Carouselissa Folk-illassa. Mukana on mm. Anki yhdellä viimeisistä keikoistaan. Äänittelyjä jatketaan Pitskun pienimmällä studiolla. Tero laulaa ja banjottelee Arjen bluesista version, joka jää elämään aina tulevalle levylle asti. Levy ei kuitenkaan ilmesty Fiskarsin Folk Festivaaleille, kuten oli kaavailtu, ja esiintyminen festareiden päälavalla jää kvartetin viimeiseksi, vaikka ei sitä silloin tiedetty. Loppuvuoden keikat tehdään vaihtelevilla trio-kokoonpanoilla. Tärkein niistä on HELYn ja Visans vännerien yhteiskonsertti kulttuurikeskus Sandelsissa, jossa esitetään Mikael Wiehen Jakten på Dalai Lama ja Tässä nyt. Yhtye hibernoituu talven tullen nettiin Samin opinnäytetyönä syntyneelle Avoimelle Studiolle, jossa kävijät voivat kommentoida eri vaiheissa olevia biisejä. Niistä lupaillaan ennen pitkää syntyvän sen kauan kaivatun levyn.

2008: Kauaskantoiseksi tapahtumaksi osoittautuu keväinen HELYn keikka kulttuurikeskus Sandelsissa. Se ei sovi kellekään muulle, joten Jouni lupautuu menemään yksin, mutta kysäisee poikaansa Aapoa saksofoneineen mukaan. Sehän sopii, ja Aapon ehdotuksesta mukaan tulevat myös bändikaverit Sakke Kiilavuori ja rumpali Leevi Sulva. Sandels-ryhmässä moniosaajat soittavat selloa ja nylon-kitaraa. Uudenlainen soundi ja kokoonpano saa hyvän vastaanoton. Ajatus orkesterin laajentamisesta alkaa itää. Keväällä tehdään HELYn toiselle kokoomalevylle Tässä nyt, joka käynnistää uuden vaiheen myös äänittelyrintamalla. Loppuvuodesta Jounin sepittämä Hyvää Joulua, Varpunen voittaa valtakunnallisen joululaulukilpailun yhdessä Ilkka Kuusiston ja Vexi Salmen laulun kanssa. Biisistä väsätään vauhdilla sinkku, ja kas – sitä aletaan soittaa radiossa.

2009: Keväällä tehdään lupaavia äänityksiä Pyörylässä, Teron mökillä Jaalassa, Lintukymi-joen varressa. Sakke ja Aapo ovat liittyneet pysyvästi orkesterin vahvuuteen. Päätetään lähteä Kari Pyrhönen Bandin kaveriksi keikalle Kanneltaloon marraskuussa. Ajatus on, että jospa siellä se kauan kaivattu… Levyn aika ei kuitenkaan ole vielä. Sen sijaan loppukesästä on Pekka Pulkkisen aika liittyä orkesterin rytmittäjäksi. Sukunimi ei taaskaan ole sattuma: Pekka on Teron poika, Metrofolkin sukupolvia ylittävä ja yhdistävä toiminta siis vain vahvistuu. Pekka debytoi Kanneltalon keikalla, jossa kuitenkin ollaan edelleen kuusimiehisellä kokoonpanolla. Aapon kesällä jalkapallossa teloma käsi ei tervehdy soittokuntoon, ja hän seuraa keikan katsomosta yhdessä tyttöystävänsä Ella Hästbackan kanssa.

2010: Keväällä treenaillaan Pasilassa Pekan opiskelijatalon kerhohuoneella. Kesällä päätetään tehdä uudella otteella äänitys laulusta Missä Joki Laskee Mereen. Jouni raapustelee oikein partituureja, ja Pyörylässä äänitetään tosi mielellä useita ottoja ja tuplauksiakin raitoihin. Niin on aina tiedetty oikeiden artistien oikeissa studioissaan tekevän, ei vaan ole tultu tehneeksi itse. Tulokset lyövät ällikällä. Soittohan kuulostaa itse asiassa oikein hyvältä. Todella hyvältä kokonaisuus alkaa kuulostaa, kun Ellaa pyydetään lisäämään oma äänensä keitokseen. Siitä eteenpäin on selvää, että Ella on mukana nyt 8-henkisessä folkbigbandissa. Ella tuo orkesteriin äänensä lisäksi klassisen pianonsoittotaidon. Sinkku viedään Radio Suomeen, ja se nousee heti soitetuimpien listan kolmoseksi ja pysyy listalla kuusi viikkoa. Lokakuun lopullaan palataan Pyörylään, jonne hiiret ovat jo asettuneet, ja äänitetään Rakastatko mua. Joki-laulun tavoin sovitukseen on panostettu, ja tulos herättää toiveita radioihmeen toistumisesta. Toiveita kasvattaa sekin, että vuoden päätteeksi uudelle kokoonpanolle orkestroitu ja Ellan äänellään täydentämä Hyvää Joulua, Varpunen on jouluviikolla Radio Suomen yhdeksänneksi soitetuin laulu. Taakse jäävät John Lennonin ja Whamin joulun kestosuosikit ja jopa Suvi Teräsniskan Hei mummo.

2011: Talvella äänitetty Vetelehtijä ilmestyy Stadin slangi ry:n julkaisemalla Stadin mestat -kokoomalevyllä. Samaisen yhdistyksen keikalla soitetaan keväämmällä LeBonkissa, Helsingissä. Samoihin aikoihin kakkossingle Rakastatko mua soi yhdeksän viikkoa Radio Suomen aalloilla, melkein koko ajan kymmenen soitetuimman laulun joukossa. Levynteko tiivistyy loppukevääseen ja alkukesään. Kesäkuun 4.-5. päivien välisenä yönä miksaus valmistuu ja klo 02.30 Pyörylästä lähtee jo paikalta poistuneelle Samille Vatikaani-tyyppinen tekstiviesti: Habemus discus.

Ja levyn valmiiksi saattamisen lisäksi on uudistettu nettisivu. Sen Uutiset-osio jatkaa Aikakirjoja tästä eteenpäin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s